Rakas lähti. Mä vaan juon lonkeroa ja mietin miten mä taas jaksan.
 

Kuuntelen PMMP:n oo siellä jossain mun nimistä kappaletta. Surullinen olo.  

"Välimatka piinaa ja painaa mua"

Mun pitäis ryhdistäytyä. Mutta tämä menee vaan vaikeammaksi. Sanoa heipat ja koittaa sitten jaksaa olla hetki ilman tyttöystävää.

Nyt soi jo PMMP:n päiväkoti.

"Kuka nyt pussailee mua aamuisin"

Mutta kyllä tämän nyt vielä kestää. Kaksi viikkoa. Ei se nyt ole mikään maailman suurin aika. Sitten rakas on taas mun luona. Muttakun... Siihen asti pitäis oikeasti koittaa elää. Silloin tiedän että se oleminen helpottuu, kun hän on mun lähellä eikä ole tämä kova ikävä. Mutta siihen asti...

Koittakoon  kuva helpottaa edes tätä ikävää!

Mun paita on ketsupissa..