Tänään rakas lähti sitten takaisin vanhempiensa luokse kun hänellä on vielä työharjoittelua jäljellä ja se harjoittelupaikka on siis eri kaupungissa.

Mua niin sattuu kun mun vaan piti päästää tyttöystävä nousemaan siihen bussiin ja menemään. Miksei voisi tapahtui niinkuin elokuvissa että hän tulisi kotiin pian ja kertoisi ettei voinut lähteä. Mutta ei. Mulla on jo nyt niin ikävä sitä tyttöä ettei ole tosikaan. Huomenna pitäisi mennä kouluun enkä taas tajua mitä siitä tulee kun tekee taas mieli vaan jäädä kotiin. Ei se tietenkään ole mikään ratkaisu mihinkään kyllä mä sen tiedän mutta se vaan on niin houkuttelevaa kun on surullinen mieli.

Ei ole oikein muuta sanottavaa. Rakastan sitä tyttöä.